Berlin finds, September 2011

Last month me and the band went back to Berlin for another gig and lots of shopping. This time was much better than our first visit there and I ended up going a bit crazy at TRU in Neukölln. Here are some cellphone pictures of what I found...

Up first is the new Star Wars: Republic Commando battlepack with all-new commandos from the game and books along with a Geonosian warrior. I would have fancied Kal Skirata instead but at least now collectors have another chance to get the commandos without paying top dollar to scalpers. The commandos are also new sculpts which should make the old ones obsolete.

Next is the 4th(?) battlepack from The Force Unleashed game which I had to have because of Darth Phobos. Darth who? That´s what I was asking but who cares, there is always room for a new sexy female villain in my collection. Starkiller looks a lot more game-accurate than the one that was released in the first TFU battlepack. It´s also nice to get more Imperial troopers. Nice set even though the character choices are a bit strange.

Last but not least, here´s a few Iron Man 2 figures I found plus two other Marvel figures that were waiting for me when I got home. The Iron Spider Man is a nice cross-over figure with cool extra arms/legs. The comic series Stealth Iron Man looks just as good as the movie concept version with it´s amazing deep blue paint. Weapon X (AKA semi-naked Wolverine) with his stasis chamber is a cool novelty figure to add to my Marvel Universe collection. You can even make Logan break the glass and escape his chamber, yay! Crimson Dynamo is a cool villain to have and impossible to find in Finland (uhh, show me a Marvel action figure that isn´t). My only gripe with the figure is it´s loose leg joints. Oh well. Iron Man Mk1 (comic version) is a figure I´ve been hunting for ages and now I finally found it! The armor looks like industrial quality brushed steel and all in all the figure is very much like in the old Iron Man comics. Now if only I could find the movie version of the Mk1 armor...

Anyway, great trip and great finds. Can´t wait for next March...

(It´s a good start, right?)

It´s been a while...

Sorry about that.

Stuff that has kept me from blogging...

1. A new job

2. Divorce proceedings (Yeah yeah, I know...)

3. No camera

4. Buying more Marvel Universe stuff than SW since the selections here are still shite

5. Can´t be arsed

P.S. My Galactus variant is just dying to meet you...

My astromech droids

Despite the freezing cold wind that has been tormenting us for months here in Helsinki spring seems to be on it´s way. At least I hope so! As part of our spring cleaning here at home I have been slightly reorganizing my display cabinets and whatnot. Yesterday was time to clear out my bounty hunter display and put in all my astromechs. Why? Just for fun, man.

At this point these are all the domeheads I have but of course I plan to get more. Everyone loves these little droids and if you don´t you are a rotten bad person. You know this makes sense.

This is awesome.

Wow. Where do I start? My good friend Tuomas donated all of his vintage Star Wars figures to me yesterday. All 23 of them PLUS the Speeder Bike. I´m still pretty much speechless!

Here are six figures that I never had as a kid. Now I finally got Ree-Yees and Bespin Luke, nice! As you can imagine, I am very happy right now!

Tuomas, you´re the man! Thank you.

Moscow Madness (Nerd Edition)

Hi and welcome to the first Droidikorjaamo blog entry in English!

This time I´ll be limelighting my Moscow haul from earlier this month. Our band, Silent Scream, visited the Russian capitol for the first time late last month and naturally I was excited about finding stuff I can´t get here in Finland or maybe even some cool bootlegs while we´re there.

Ironically, the first figure I found was Colossus from the Marvel Universe line. As some of you know, Colossus was one of the X-Men and born in the Soviet Union way back in the day. I always liked him in the classic Jim Byrne X-Men comics so naturally I got him despite the slightly expensive price tag. The only other Marvel Universe figure I saw there was the AIM Trooper and not much else besides very expensive Iron Man 2 and Spider-Man figures.

And speak of the devil! I found these absolutely craptastic Iron Man bootleg figures at a kiosk inside the Leningradskaya railway station, fifteen minutes before we left back to Finland. I was originally looking forward to finding some cool Star Wars bootlegs but these were a cool find also! They cost only 450 rubles which is pretty much 11 euros. Not bad.

As you can see, the scale is somewhere between the 4" and 6" scales (Mark 2 added for comparison) but the details... Well... Just look at them.

Both unmasked Tonys look like they had the shit beat out of them and the accessories vary from rocket launchers without rockets to He-Man style swords and blades. Correct me if I´m wrong, but last time I checked Iron Man didn´t really need them.

"HOT WARRIOR! YEAH!"

The cardback is a hilarious example of doing it wrong. Gotta love those Chinese bootleggers! I have no idea what I should do with this set. Open it? Trade them for some official figures?

Last and definitely least are the two Tron: Legacy figures I found on our last day in Moscow. I guess Spinmaster really went the cheap way with these 4" figures. The Black Guard (left) is ok but Rinzler (right) broke mere minutes after I opened the package at home. The head snapped off when I tried to turn it around! I had to glue it back on so it wouldn´t look so stupid on display. Sure the light-up function is really neat but still I can´t help feeling let down by this line. Luckily they were quite cheap so I didn´t end up feeling totally ripped off.

So that was my Moscow haul, hope you enjoyed the pictures! If you´re interested in the band-related stuff from Moscow then check out the Silent Scream Helsinki page on Facebook. Yeah, the one with all the grim black & white pictures.

Hyvää joulua!

Ei kai tässä ihmeempää? Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Nightgaunt Squad!

Kyseessä on siis allekirjoittaneen ensimmäinen SW-aiheinen custom projekti, Nightgaunt Squad. Hahmoihin on käytetty perus Clone Wars figuja ja Citadelin maaleja/siveltimiä. Porukan nimi tulee H.P. Lovecraftin monstereista, kuten tarkimmat lukijat arvasivatkin. Hommaan meni kokonaisuudessaan kolme iltaa rauhalliseen tahtiin maalatessa ja glögiä ryystäessä. Itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen vaikka olisinkin halunnut lisätä figuille lisää varusteita ja muita kiinnostavia yksityiskohtia. Mitäs tykkäätte?

Pakkohan se on sanoa suoraan, Clone Wars figuurit ovat ihan kammottavan rumia. Jossain vaiheessa yritin uskotella itselleni, että kyllähän nuo sopivat taustalle realististen figujen joukkoon. Eikä sovi. Ne nyt vaan näyttävät kalsaripukuisilta kuikeleilta perus SW figujen vieressä ja se on helvetin noloa. Uskoisin, että nämä kyseiset figut näyttävät nyt paljon paremmilta kuin alunperin. Eikö vain?

Iron Man

Iron Man! Yritin pitkään vastustaa kiusausta alkaa keräilemään Hasbron Iron Man 2 figuureja mutta jossain vaiheessa oli pakko antautua. Kaikki ostamani IM2 figut ovat tähän mennessä olleet todella hienoja (metallivärit FTW) ja mittakaavakin on sama kuin Star Warsissa. Ainoat ongelmat näiden keräämisessä on uusimpien figujen huono saatavuus Suomessa ja älyttömät hinnat. Toivotaan että asiaan tulisi jossain vaiheessa muutosta.

Nämä kuvat on otettu Jukin kanssa samalla kertaa kuin edellisen tekstin pahiskuvat. Toivottavasti tykkäät!

Liity meihin...

Mikä siinä oikein on, että roistot kiehtovat niin paljon? No en minä tiedä, mutta ainakin niillä tuntuu olevan paljon hienommat kuteet ja rensselit kuin vaikkapa kapinallisilla tai jollain helvetin Greedolla. Joka tapauksessa asia nyt vaan on niin ja sen kunniaksi minä ja bändikaverini Juki löimme luiset päämme yhteen tätä hauskaa pientä valokuvausprojektia varten. Mieshän on rumpujen takomisen lisäksi kova sälli erilaisten valaistushommien kanssa joten kukapa muukaan olisi sopinut hommaan mukaan?

Kuvat ovat siis Jukin ottamia, figut minun kokoelmastani. Itse sohin valoilla ja rustailen näitä hölmöjä tekstejä. Antaa siis kuvien puhua puolestaan...

Bossk

IG-88

Darth Maleval

Darth Nihilus

Starkiller

General Grievous

Darth Sidious

"No kai sinä nyt minut tunnet!"

The Mongoloid Of Shame

"Please... Kill me... Kill me!!!"

No jaa, mitäköhän tuohon voi oikein lisätä? Kyseessä ei ole Hasbron uusin Expanded Universe hirvitys vaan saman firman Build-A-Droid kampanjan osia joista saa kasattua itselleen kivoja uusia droideja. Mainio ajatus, ei käy kiistäminen, mutta koska en halunnut ostaa kaikkia Legacy Collection figuja jotka Iso H julkaisi niin nyt minulla on käsilläni nämä sekasikiöt.

Olen aiemmin saanut kasattua osista neljä astromechia ja yhden Death Star Droidin mutta nyt kun The Legacy Collection alkaa kadota markkinoilta (paitsi Yarna ja Breha) osien keräilystä on tullut suht hankalaa. Lopulta keräilijälle jää sekalainen kasa droidien osia ja yhteen kyhättyjä kummajaisia pyörimään kokoelmansa laidoille. Ihan jees jos tykkää sellaisesta mutta itse tykkäisin ihan ehjistä droideista.

Kaippa tässä on pakko vähitellen luovuttaa ja alkaa etsimään osia Ebayn kautta...

Droidikorjaamo ulkoilee

"Noh, onkos TÄMÄ se droidi jota me etsimme?"

Jo joutui armas aika ja suvi kolea, joten mikäs sen parempaa kuin mennä pihalle palelemaan ja juomaan kaljaa kavereiden kanssa. Olin jo pitkään halunnut kuvata kokoelmani figuureja ja aluksia ulkona mutta työkiireet ja epävakaat säät olivat esteenä. Talomme vieressä on urheilukentän kokoinen tyhjä joutomaa jonne pitäisi tulla puisto ja jotain asutusta, mutta tähän mennessä se on pysynyt tyhjillään jo pari vuotta. Ei se mitään, minua se ei ainakaan häiritse.

Ystäväni Antti hankki itselleen radio-ohjattavan menopelin tovi sitten ja hän pyysi minua joutomaalle katsomaan koeajoa joten mikäs siinä, kyllä minua kiinnostaa! Ei muuta kuin figut, kamera ja drinksut mukaan ja pihalle. Seuraamme liittyi myös herra nimeltään Ilari, joka osaa arvostaa kaikkea siistiä sci-fi retroilua.


"Keep on truckin!"

Ja jumalauta se on hieno! En tajua radio-ohjattavista menopeleistä yhtään mitään mutta kyllähän tuo muuten silmää hivelee. Vauhtia siitä irtoaa aivan saatanasti ja oli hauskaa seurata kun se myllersi pitkin kivikoita ja sorakasoja. Välillä mentiin katolleen mutta sitten vaan jatkettiin. Valitettavasti kaikki monsterin osat eivät olleet ihan niin kestäviä kuin olisi luullut. Jossain vaiheessa, itse asiassa vartin sisällä ensimmäisestä ajosta, auton akseli (???) meni poikki. Kyllähän sillä vielä ajoi mutta kääntyminen oli lopulta vähän nihkeää.


"Saatanan saatana!"

Tässä vaiheessa olin jo muutenkin roiskinut kuvat jotka meinasinkin ja tuuli alkoi yltyä siihen malliin, että oli meidän aika siirtyä sisätiloihin nauttimaan Swansin ja Koskenkorvan iloista. Vaikka aurinkoa piisasi oikein mukavasti, tuulen takia oli helvetin hankala saada figut pysymään tolpillaan joten se siitä tällä kertaa. Parempi tuuri myöhemmin sitten.

Pian...

"En ole yksin..."

Olen edelleen täällä

"Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on..."

Aika rientää kuin palava Bantha. Edellisen blogin jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä säätöä joka on puolestaan venyttänyt Droidikorjaamon huoltokatkosta ennennäkemättömiin sfääreihin. Sorry!

Olen onnistunut käyttämään melkein kaikki rahani ja aikani sekä häiden järjestämiseen että bändimme levytyksiin ja peltisten ystäviemme korjaaminen ja bloggailu on valitettavasti jäänyt hieman paitsioon. Olen kyllä viime aikoina alkanut juonia uusia kujeita tänne Korjaamolle, toivottavasti ehdin myös toteuttaa ne jossain vaiheessa!

Sitä odotellessa on hyvä pistää The Cramps soimaan, kaataa itselleen lasillinen jotain hyvää drinksua ja lähteä yöhön hakemaan inspiraatiota...

Syy huoltokatkokseen

"IIP PIIP PIIP!"

Arvoisat lukijat! Pahoittelen pitkäksi venähtänyttä taukoa, tai "huoltokatkosta", joka on esiintynyt Droidikorjaamon toiminnassa. Vaikka joskus sitä onkin vähän hankala uskoa että elämässä on muutakin kuin omat harrastukset niin nyt jos koskaan se on ilmennyt jopa allekirjoittaneelle. Aikamoista!

Homman nimi on siis se, että allekirjoittanut kosi avopuolisoaan 31.10.2009 ja sai myöntävän vastauksen. Eli allekirjoittanut on rakkaansa kanssa lentämässä kohti avioliiton planeettaa nopeammin kuin seonnut avaruusmato. Häähössötyksen ohessa päätimme että häät ovat huhtikuussa 2010 ja sitä toki seuraa törs... eikun häämatka romanttiseen Pariisiin.


"I find your lack of fa... NO HUH HUH!"

Vaikka häät vievätkin valitettavasti "jonkin verran" siitä rahasta jota vaaditaan Droidikorjaamon arsenaalin ylläpitoon aion silti jatkaa kirjoittelua jahka ehdin ja jos suinkaan keksin jotain järkeviä aiheita. Ei se aina helppoa ole mutta yritetään nyt kuitenkin. Aikomuksenani on vielä ennen joulua postata kuvapainotteinen viesti jossa kaksi Rancoria tekevät mitä osaavat parhaiten, eli pistävät kamaa päreiksi ja syövät jotain onnettomia piruparkoja.

May the win be with you!

Niin paljon klooneja...

"Kuolemaa kylvämässä yön pimeydessä..."

Sinä lyhyehkönä aikana kun olen keräillyt modernia SW kamaa olen monesti miettinyt, että kuinka helvetin monta erilaista kloonisotilasta Hasbro on oikein julkaissut? Pelkässä Clone Wars sarjassa tuntuu olevan joka toinen figuuri joku helvetin repaint tai kitbash klooni. Siihen kun lisätään vielä realistiset hahmot ja kaikki alusten mukana tulleet ukot niin päästään varmasti melko huikeisiin lukemiin!

Alunperin tein sellaisen päätöksen, että en alkaisi keräämään klooneja ollenkaan. "Joo mä pysyttelen ihan noissa Original Trilogy soltuissa, kyllä ne Stormtroopereita pitää olla" tuli joskus kaverille seliteltyä. Noh, munilleen meni sekin ja nyt minulla on kasvava määrä näitä Temuera Morrisonin äpärälapsia. Onhan tietty Galactic Marinet hienoja violeteissa takeissaan ja kyllähän ne näyttävät kovasti vintage Snowtroopereilta. Ehkä ne eivät kaikki ole ihan ankeita...


"I love the smell of napalm in the morning..."

Tänään sain lopulta hankittua jotain vähän erikoisempaa kokoelmaani noita klooneja ajatellen. Kyseessä on siis Republic Gunship Clone Wars minisarjan väreillä ja se on jumalauta iso! Tämä alunperin jonkun Amerikkalaisen kauppaketjun exclusive julkaisuksi väsätty alus on neljäs versio kyseisestä mörssäristä ja ilmeisesti suhteellisen harvinainen näillä semiarktisilla lakeuksilla. Ilman noita nurkissa lojuneita klooneja se näyttäisi suht hoopolta mutta kun sillä on ihan oma miehistönsä niin kyllä nyt passaa kylvää tuhoa!

Aluksessa on tilaa kahdelle pilotille ja ties kuinka monelle sotilaalle. Pommeja ja ohjuksia on enemmän kuin edes muistan ja matkustamon lattia irtoaa nappia painamalla helpottaen solttujen maihinnousua. Kivana mausteena näiden lisäksi on napinpainalluksella yhtä aikaa avautuvat sivuovet. Kaiken tämän kruunaa todella räheä paint job monster irvistyksineen ja tiikerinraitoineen. Nyt kun vaan keksisi että minne ihmeeseen saan tuon jättiläisen mahtumaan...

Droidikorjaamon Kirjasto #1

"Siitäs saitte!"

Sitkeähkön odottelun jälkeen samannimiseen videopeliin perustuva The Force Unleashed (Kirj. Sean Williams) ilmestyi äskettäin pokkarina. Ajatus siitä, että maksaisin jotain 20€+ peliin perustuvasta kovakantisesta versiosta tuntui jotenkin hölmöltä joten ihan mielelläni odottelin pokkaripainosta (joka maksoi Akateemisessa vajaa 9€). Sarjakuva oli jo hankittu etukäteen ja luettu muutamaan otteeseen eli tarina oli minulle jo tuttu.

Teille jotka ette tiedä mistä on kyse kerron aiheesta pähkinänkuoressa. Eli kyse on Star Wars trilogioiden väliin sijoittuvasta "multimediaprojektista" joka pyörii Darth Vaderin salaisen oppilaan Starkillerin ympärillä. Mukana kuvioissa on Starkillerin aluksen, Rogue Shadown, pilotti Juno Eclipse, tarinan alkuvaiheessa sokeutuva (ja alkoholisoituva) jedimestari Rahm Kota sekä PROXY niminen protokolladroidi, joka avustaa päähenkilöämme silloin ei yritä tappaa tätä.

Tarinan ideana on se, että Starkiller etsii Vaderin käskystä elossaolevia jedimestareita tappaakseen heidät ja lopulta, hohhoijaa, että Starkiller tappaisi Palpatinen Vaderin avulla. Eli ihan peruskauraa siis. Tässä ohessa kerrotaan myös miten kyseinen sälli on vaikuttanut Rebel Alliancen syntyyn.

Tarina on ihan hyvin kirjoitettu eikä sorru SW kirjojen pahimpiin korniuksiin kuten vaikkapa Coruscant "voi jumalauta mitä paskaa" Nights tai 90-luvun vastaava "multimediaprojekti" Shadows Of The Empire joka oli melkoista myötähäpeän riemukavalkaadia. Tässä tarinassa Leia ei sentään käyttäydy kuin kiimainen teinityttö. Häpeä, Steve Perry! Sarjakuvaan verrattuna tarina on toki moniulotteisempi ja kirjassa päästään tutustumaan kilahtaneeseen, droideja korjailevaan (kuulostaako tutulta?) jedimestariin Kazdan Paratusiin sekä alkuperäisen Death Starin orjatyöläisiin.

Vaikka tarinassa on paikoitellen pirun kova meininki, vaikkapa Raxus Primen kaatopaikkaplaneetalla tai Felucian sademetsissä, niin silti kirja ei onnistu nousemaan SW tarinoiden parhaimmistoon. Päähenkilö tuntuu ehkä pikkasen liian omnipotentilta hahmolta ollakseen uskottava Darth Vaderin rakkikoirana. Jos tyyppi voi tempaista Star Destroyerin alas taivaalta(!!!) niin miten oman mestarinsa kukistaminen voi olla enää niin vaikea homma? Ehkäpä se sitten toimii paremmin pelissä, tiedä häntä. Muutenkin tarina alkoi toistaa itseään loppua kohti.

Sivuhahmoista on vielä pakko mainita pornahtava Zabrak jedineito Maris Brood josta olisi hauska lukea enemmän. Jotenkin tämä Sith versio Aaliyah Securasta vetoaa sisäiseen teinipoikaani ja totta helvetissä hänen myöhemmät seikkailunsa kiinnostaisivat.

No mutta joo, ihan ok perushömppää kaipaaville SW faneille tätä voi hyvinkin suositella mutta muiden kannattaa ehkä odotella lokakuussa ilmestyvää kauhutarinaa Death Troopers, josta oli muutaman sivun näyte TFU:n lopussa.

P.S. Minulle saa tarjota TFU figuureja! Maris Brood ja Juno Eclipse ovat erityisesti hakusessa!

Vuosisadan rancortarina

"Aidez-moi ! Aidez-moi !"

Rancor, tuo legendaarinen peto ja avaruuden vaarallisimpiin otuksiin kuuluva galaktinen hirviö on viimeinkin kokoelmassani! Tai tarkemmin sanottuna felucialainen viidakkorancor, mutta eipä tartuta yksityiskohtiin. Se tappaa kaiken ja vähän enemmänkin kodissa ja puutarhassa koska sitä vartenhan ne ovat olemassa. Siis täydellinen lemmikki, eikö vain?

Oman Rancorini sain metsästettyä mistäpä muualtakaan kuin Rakkauden Kaupungista, Pariisista. Olimme viettämässä toukokuussa kolmekymppisiäni rakkaani kanssa siellä ja tarkoituksenamme oli viettää romanttinen loma kauniis... Joo joo, niin varmaan. Samantien kun sain lentolipun karvaiseen käteeni silmissäni alkoi vilistä kaikenmaailman Star Wars figujen ja alusten kuvat. Kyllä sinne Eiffel-tornille ehtii myöhemminkin, nyt mennään shoppailemaan!

Matkabudjettini oli ihan ok siihen nähden että tuli synttäreillä törsättyä aika rajusti mutta mietin, että tilannetta voisi vielä vähän kohentaa. Koska kohteenani oli vintage leluja myyvät kaupat kelailin että vaihtokaupat voisivat olla hyvä idea. Tämä tarkoitti siis sitä että tuplakappaleeni vanhasta Yakfacesta sai luvan muuttaa Pariisiin.


"Je suis un garçon très grand !"

Marssimme jossain Saint-Ambroisen suunnalla olevan lelukaupan sisään ja näky oli jotain aivan uskomatonta. Koko kauppa oli täynnä kaikenlaisia siistejä sci-fi / kauhu / fantasia / supersankari / jne leluja ja näytti lelupuodin sijaan enemmän joltain helevetin magealta museolta sillä erotuksella, että kaikki oli myynnissä. Siistiä!

Astelimme tiskille jututtamaan hieman tylsistyneen oloista myyjä ja kyselin, että kävisikö vaihtokauppa, olis meinaan yks figu mukana. Tämä sopi mainiosti ja kaupanteko saattoi alkaa. Myyjän ilme muuttui täysin kun laitoin vanhan kunnon Yakfacen pöydälle...

Tässä vaiheessa on pakko kertoa että joo, tiedän että kyseessä on supermegahypereläinrare figuuri ja että kyllä, olen tietoinen sen tarinasta ja siitä kuinka harvinainen se on etenkin Amerikassa mutta entäs sitten? Minulla on edelleen kotona yksi Yakface ja se on jopa paremmassa kunnossa. Mitäpä minä kahdella helvetin rumalla ja tylsällä figulla tekisin?

No mutta kuitenkin. Myyjä poistui hetkeksi juttelemaan kolleegansa kanssa vaihtokaupasta ja lopulta, kiihkeän keskustelun jälkeen, hän palasi luoksemme ja kysyi että mitä haluaisimme vaihdossa. Osoitin lasikaapissa olevaa Rancoria (100€) ja myyjä tarjosi Yakfacesta vaihdossa 80€. Eli lopullinen hinta rahassa oli 20€. Kaupat tuli! (Matkan viimeisenä päivänä kävimme kaupassa uudestaan ja siinä vaiheessa Yakfacea koristi komea 150€ hintalappu. Onnea vaan sen myymiseen!)

Kyseessä on siis The Force Unleashed versio Rancorista (selittää nuo hassut raidat) jonka mukana tuli kukkapuskan näköinen ratsastaja. Laatikko oli aivan saatanan iso joten se sai jäädä suosiolla Pariisiin. En usko että kyseistä versiota tulee ikinä saamaan Suomesta ja veikkaan, että jälkeenpäin julkaistu Jedin Paluu versio voi olla ihan yhtä hankala löytää jahka alan sitä toden teolla etsiä.


"Oh Maya, je t'aime…"

Kun tuli aika palata takaisin Suomeen minulla oli pieni ongelma miten saada kaveri kotiin ilman pahempia kolhuja. Kyllähän se harmittaisi jos se tuhoutuisi paluumatkalla. Lopulta päädyin kuljettamaan sen käsimatkatavaroissa kun taas muut aarteet saivat mennä matkalaukkuun. CDG:n lentokentän turvatarkastajien ilmeet olivat ihan näkemisen arvoisia kun laukkuni läpivalaistiin...

Kuten viimeisestä kuvasta voi huomata, Rancor on kotiutunut tänne Droidikorjaamolle mainiosti ja ehtinyt jopa tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa. Hieman on kaverin legendaarinen ärhäkkyys karsiutunut, mutta osaapahan nykyään olla kiltisti muun kokoelman seurassa.

Lyhyesti moraalikysymyksistä.

"Örr..."

Tulipa tuossa eräänä hieman normaalia kosteampana iltana pohdittua monien SW fanien rakastamaa Mos Eisleyn juottolaa. Nyt kun koko franchise on selvästi mennyt aina vaan perheystävällisempään suuntaan (noh, siellähän ne rahat on) niin pitäisikö Lucasin kenties entisestään sensuroida kyseistä kohtausta jahka seuraavat supermegahypereläinjuhla remasterit ilmestyvät?

Kaikille lienee tuttu "Tapaus Greedo" joten miksei samantien poistettaisi digitaalisesti kaikki aseet, juomien tilalle vaikkapa jäätelötötteröt ja painotettaisiin lisää miten Tonnika Sistersit eivät tosiaankaan olleet Mos Eisleyn perushoratsuja vaan vaikkapa Sebulba ja Wicket valepuvuissa. Näillä parannuksilla tehtäisiin vanhasta klassikosta vielä disneymäisempi elämys koko perheelle ja Lucas saisi jälleen hyvät massit uusintajulkaisuista! Jee!


"Hei älä ny Pons viitti riehua, saat taas porttarin."

No joo, leikki sikseen ja vähän parempia ideoita kiitos! Tosiasiassahan Mos Eisleyn cantina on just eikä melkein se galaktisen rötöstelyn ja sikailun ydin joksi Obi-Wan sitä Lukelle kuvaili.

Tulevassa SW live action sarjassa (Jep, se on työn alla!) pitäisi ehdottomasti korostaa tätä entisestään. Strippareita, tappeluita, huoria ja "mausteen" nuuhkimista. Jossain jaksossa humalaiset Stormtrooperit voisivat pistää paikan remonttiin, toisessa Han Solo voisi pokailla Twi´lek misuja ja jos ei muuten irtoa niin krediiteillä Tonnika Sistersiltä hyvät jatkot. Kyllä Chewbacca jaksaa odotella Falconilla.

Näillä mennään!