Niin paljon klooneja...

"Kuolemaa kylvämässä yön pimeydessä..."

Sinä lyhyehkönä aikana kun olen keräillyt modernia SW kamaa olen monesti miettinyt, että kuinka helvetin monta erilaista kloonisotilasta Hasbro on oikein julkaissut? Pelkässä Clone Wars sarjassa tuntuu olevan joka toinen figuuri joku helvetin repaint tai kitbash klooni. Siihen kun lisätään vielä realistiset hahmot ja kaikki alusten mukana tulleet ukot niin päästään varmasti melko huikeisiin lukemiin!

Alunperin tein sellaisen päätöksen, että en alkaisi keräämään klooneja ollenkaan. "Joo mä pysyttelen ihan noissa Original Trilogy soltuissa, kyllä ne Stormtroopereita pitää olla" tuli joskus kaverille seliteltyä. Noh, munilleen meni sekin ja nyt minulla on kasvava määrä näitä Temuera Morrisonin äpärälapsia. Onhan tietty Galactic Marinet hienoja violeteissa takeissaan ja kyllähän ne näyttävät kovasti vintage Snowtroopereilta. Ehkä ne eivät kaikki ole ihan ankeita...


"I love the smell of napalm in the morning..."

Tänään sain lopulta hankittua jotain vähän erikoisempaa kokoelmaani noita klooneja ajatellen. Kyseessä on siis Republic Gunship Clone Wars minisarjan väreillä ja se on jumalauta iso! Tämä alunperin jonkun Amerikkalaisen kauppaketjun exclusive julkaisuksi väsätty alus on neljäs versio kyseisestä mörssäristä ja ilmeisesti suhteellisen harvinainen näillä semiarktisilla lakeuksilla. Ilman noita nurkissa lojuneita klooneja se näyttäisi suht hoopolta mutta kun sillä on ihan oma miehistönsä niin kyllä nyt passaa kylvää tuhoa!

Aluksessa on tilaa kahdelle pilotille ja ties kuinka monelle sotilaalle. Pommeja ja ohjuksia on enemmän kuin edes muistan ja matkustamon lattia irtoaa nappia painamalla helpottaen solttujen maihinnousua. Kivana mausteena näiden lisäksi on napinpainalluksella yhtä aikaa avautuvat sivuovet. Kaiken tämän kruunaa todella räheä paint job monster irvistyksineen ja tiikerinraitoineen. Nyt kun vaan keksisi että minne ihmeeseen saan tuon jättiläisen mahtumaan...

Droidikorjaamon Kirjasto #1

"Siitäs saitte!"

Sitkeähkön odottelun jälkeen samannimiseen videopeliin perustuva The Force Unleashed (Kirj. Sean Williams) ilmestyi äskettäin pokkarina. Ajatus siitä, että maksaisin jotain 20€+ peliin perustuvasta kovakantisesta versiosta tuntui jotenkin hölmöltä joten ihan mielelläni odottelin pokkaripainosta (joka maksoi Akateemisessa vajaa 9€). Sarjakuva oli jo hankittu etukäteen ja luettu muutamaan otteeseen eli tarina oli minulle jo tuttu.

Teille jotka ette tiedä mistä on kyse kerron aiheesta pähkinänkuoressa. Eli kyse on Star Wars trilogioiden väliin sijoittuvasta "multimediaprojektista" joka pyörii Darth Vaderin salaisen oppilaan Starkillerin ympärillä. Mukana kuvioissa on Starkillerin aluksen, Rogue Shadown, pilotti Juno Eclipse, tarinan alkuvaiheessa sokeutuva (ja alkoholisoituva) jedimestari Rahm Kota sekä PROXY niminen protokolladroidi, joka avustaa päähenkilöämme silloin ei yritä tappaa tätä.

Tarinan ideana on se, että Starkiller etsii Vaderin käskystä elossaolevia jedimestareita tappaakseen heidät ja lopulta, hohhoijaa, että Starkiller tappaisi Palpatinen Vaderin avulla. Eli ihan peruskauraa siis. Tässä ohessa kerrotaan myös miten kyseinen sälli on vaikuttanut Rebel Alliancen syntyyn.

Tarina on ihan hyvin kirjoitettu eikä sorru SW kirjojen pahimpiin korniuksiin kuten vaikkapa Coruscant "voi jumalauta mitä paskaa" Nights tai 90-luvun vastaava "multimediaprojekti" Shadows Of The Empire joka oli melkoista myötähäpeän riemukavalkaadia. Tässä tarinassa Leia ei sentään käyttäydy kuin kiimainen teinityttö. Häpeä, Steve Perry! Sarjakuvaan verrattuna tarina on toki moniulotteisempi ja kirjassa päästään tutustumaan kilahtaneeseen, droideja korjailevaan (kuulostaako tutulta?) jedimestariin Kazdan Paratusiin sekä alkuperäisen Death Starin orjatyöläisiin.

Vaikka tarinassa on paikoitellen pirun kova meininki, vaikkapa Raxus Primen kaatopaikkaplaneetalla tai Felucian sademetsissä, niin silti kirja ei onnistu nousemaan SW tarinoiden parhaimmistoon. Päähenkilö tuntuu ehkä pikkasen liian omnipotentilta hahmolta ollakseen uskottava Darth Vaderin rakkikoirana. Jos tyyppi voi tempaista Star Destroyerin alas taivaalta(!!!) niin miten oman mestarinsa kukistaminen voi olla enää niin vaikea homma? Ehkäpä se sitten toimii paremmin pelissä, tiedä häntä. Muutenkin tarina alkoi toistaa itseään loppua kohti.

Sivuhahmoista on vielä pakko mainita pornahtava Zabrak jedineito Maris Brood josta olisi hauska lukea enemmän. Jotenkin tämä Sith versio Aaliyah Securasta vetoaa sisäiseen teinipoikaani ja totta helvetissä hänen myöhemmät seikkailunsa kiinnostaisivat.

No mutta joo, ihan ok perushömppää kaipaaville SW faneille tätä voi hyvinkin suositella mutta muiden kannattaa ehkä odotella lokakuussa ilmestyvää kauhutarinaa Death Troopers, josta oli muutaman sivun näyte TFU:n lopussa.

P.S. Minulle saa tarjota TFU figuureja! Maris Brood ja Juno Eclipse ovat erityisesti hakusessa!