"Siitäs saitte!"
Sitkeähkön odottelun jälkeen samannimiseen videopeliin perustuva The Force Unleashed (Kirj. Sean Williams) ilmestyi äskettäin pokkarina. Ajatus siitä, että maksaisin jotain 20€+ peliin perustuvasta kovakantisesta versiosta tuntui jotenkin hölmöltä joten ihan mielelläni odottelin pokkaripainosta (joka maksoi Akateemisessa vajaa 9€). Sarjakuva oli jo hankittu etukäteen ja luettu muutamaan otteeseen eli tarina oli minulle jo tuttu.
Teille jotka ette tiedä mistä on kyse kerron aiheesta pähkinänkuoressa. Eli kyse on Star Wars trilogioiden väliin sijoittuvasta "multimediaprojektista" joka pyörii Darth Vaderin salaisen oppilaan Starkillerin ympärillä. Mukana kuvioissa on Starkillerin aluksen, Rogue Shadown, pilotti Juno Eclipse, tarinan alkuvaiheessa sokeutuva (ja alkoholisoituva) jedimestari Rahm Kota sekä PROXY niminen protokolladroidi, joka avustaa päähenkilöämme silloin ei yritä tappaa tätä.
Tarinan ideana on se, että Starkiller etsii Vaderin käskystä elossaolevia jedimestareita tappaakseen heidät ja lopulta, hohhoijaa, että Starkiller tappaisi Palpatinen Vaderin avulla. Eli ihan peruskauraa siis. Tässä ohessa kerrotaan myös miten kyseinen sälli on vaikuttanut Rebel Alliancen syntyyn.
Tarina on ihan hyvin kirjoitettu eikä sorru SW kirjojen pahimpiin korniuksiin kuten vaikkapa Coruscant "voi jumalauta mitä paskaa" Nights tai 90-luvun vastaava "multimediaprojekti" Shadows Of The Empire joka oli melkoista myötähäpeän riemukavalkaadia. Tässä tarinassa Leia ei sentään käyttäydy kuin kiimainen teinityttö. Häpeä, Steve Perry! Sarjakuvaan verrattuna tarina on toki moniulotteisempi ja kirjassa päästään tutustumaan kilahtaneeseen, droideja korjailevaan (kuulostaako tutulta?) jedimestariin Kazdan Paratusiin sekä alkuperäisen Death Starin orjatyöläisiin.
Vaikka tarinassa on paikoitellen pirun kova meininki, vaikkapa Raxus Primen kaatopaikkaplaneetalla tai Felucian sademetsissä, niin silti kirja ei onnistu nousemaan SW tarinoiden parhaimmistoon. Päähenkilö tuntuu ehkä pikkasen liian omnipotentilta hahmolta ollakseen uskottava Darth Vaderin rakkikoirana. Jos tyyppi voi tempaista Star Destroyerin alas taivaalta(!!!) niin miten oman mestarinsa kukistaminen voi olla enää niin vaikea homma? Ehkäpä se sitten toimii paremmin pelissä, tiedä häntä. Muutenkin tarina alkoi toistaa itseään loppua kohti.
Sivuhahmoista on vielä pakko mainita pornahtava Zabrak jedineito Maris Brood josta olisi hauska lukea enemmän. Jotenkin tämä Sith versio Aaliyah Securasta vetoaa sisäiseen teinipoikaani ja totta helvetissä hänen myöhemmät seikkailunsa kiinnostaisivat.
No mutta joo, ihan ok perushömppää kaipaaville SW faneille tätä voi hyvinkin suositella mutta muiden kannattaa ehkä odotella lokakuussa ilmestyvää kauhutarinaa Death Troopers, josta oli muutaman sivun näyte TFU:n lopussa.
P.S. Minulle saa tarjota TFU figuureja! Maris Brood ja Juno Eclipse ovat erityisesti hakusessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti