The Mongoloid Of Shame

"Please... Kill me... Kill me!!!"

No jaa, mitäköhän tuohon voi oikein lisätä? Kyseessä ei ole Hasbron uusin Expanded Universe hirvitys vaan saman firman Build-A-Droid kampanjan osia joista saa kasattua itselleen kivoja uusia droideja. Mainio ajatus, ei käy kiistäminen, mutta koska en halunnut ostaa kaikkia Legacy Collection figuja jotka Iso H julkaisi niin nyt minulla on käsilläni nämä sekasikiöt.

Olen aiemmin saanut kasattua osista neljä astromechia ja yhden Death Star Droidin mutta nyt kun The Legacy Collection alkaa kadota markkinoilta (paitsi Yarna ja Breha) osien keräilystä on tullut suht hankalaa. Lopulta keräilijälle jää sekalainen kasa droidien osia ja yhteen kyhättyjä kummajaisia pyörimään kokoelmansa laidoille. Ihan jees jos tykkää sellaisesta mutta itse tykkäisin ihan ehjistä droideista.

Kaippa tässä on pakko vähitellen luovuttaa ja alkaa etsimään osia Ebayn kautta...

Droidikorjaamo ulkoilee

"Noh, onkos TÄMÄ se droidi jota me etsimme?"

Jo joutui armas aika ja suvi kolea, joten mikäs sen parempaa kuin mennä pihalle palelemaan ja juomaan kaljaa kavereiden kanssa. Olin jo pitkään halunnut kuvata kokoelmani figuureja ja aluksia ulkona mutta työkiireet ja epävakaat säät olivat esteenä. Talomme vieressä on urheilukentän kokoinen tyhjä joutomaa jonne pitäisi tulla puisto ja jotain asutusta, mutta tähän mennessä se on pysynyt tyhjillään jo pari vuotta. Ei se mitään, minua se ei ainakaan häiritse.

Ystäväni Antti hankki itselleen radio-ohjattavan menopelin tovi sitten ja hän pyysi minua joutomaalle katsomaan koeajoa joten mikäs siinä, kyllä minua kiinnostaa! Ei muuta kuin figut, kamera ja drinksut mukaan ja pihalle. Seuraamme liittyi myös herra nimeltään Ilari, joka osaa arvostaa kaikkea siistiä sci-fi retroilua.


"Keep on truckin!"

Ja jumalauta se on hieno! En tajua radio-ohjattavista menopeleistä yhtään mitään mutta kyllähän tuo muuten silmää hivelee. Vauhtia siitä irtoaa aivan saatanasti ja oli hauskaa seurata kun se myllersi pitkin kivikoita ja sorakasoja. Välillä mentiin katolleen mutta sitten vaan jatkettiin. Valitettavasti kaikki monsterin osat eivät olleet ihan niin kestäviä kuin olisi luullut. Jossain vaiheessa, itse asiassa vartin sisällä ensimmäisestä ajosta, auton akseli (???) meni poikki. Kyllähän sillä vielä ajoi mutta kääntyminen oli lopulta vähän nihkeää.


"Saatanan saatana!"

Tässä vaiheessa olin jo muutenkin roiskinut kuvat jotka meinasinkin ja tuuli alkoi yltyä siihen malliin, että oli meidän aika siirtyä sisätiloihin nauttimaan Swansin ja Koskenkorvan iloista. Vaikka aurinkoa piisasi oikein mukavasti, tuulen takia oli helvetin hankala saada figut pysymään tolpillaan joten se siitä tällä kertaa. Parempi tuuri myöhemmin sitten.

Pian...

"En ole yksin..."

Olen edelleen täällä

"Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on..."

Aika rientää kuin palava Bantha. Edellisen blogin jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä säätöä joka on puolestaan venyttänyt Droidikorjaamon huoltokatkosta ennennäkemättömiin sfääreihin. Sorry!

Olen onnistunut käyttämään melkein kaikki rahani ja aikani sekä häiden järjestämiseen että bändimme levytyksiin ja peltisten ystäviemme korjaaminen ja bloggailu on valitettavasti jäänyt hieman paitsioon. Olen kyllä viime aikoina alkanut juonia uusia kujeita tänne Korjaamolle, toivottavasti ehdin myös toteuttaa ne jossain vaiheessa!

Sitä odotellessa on hyvä pistää The Cramps soimaan, kaataa itselleen lasillinen jotain hyvää drinksua ja lähteä yöhön hakemaan inspiraatiota...

Syy huoltokatkokseen

"IIP PIIP PIIP!"

Arvoisat lukijat! Pahoittelen pitkäksi venähtänyttä taukoa, tai "huoltokatkosta", joka on esiintynyt Droidikorjaamon toiminnassa. Vaikka joskus sitä onkin vähän hankala uskoa että elämässä on muutakin kuin omat harrastukset niin nyt jos koskaan se on ilmennyt jopa allekirjoittaneelle. Aikamoista!

Homman nimi on siis se, että allekirjoittanut kosi avopuolisoaan 31.10.2009 ja sai myöntävän vastauksen. Eli allekirjoittanut on rakkaansa kanssa lentämässä kohti avioliiton planeettaa nopeammin kuin seonnut avaruusmato. Häähössötyksen ohessa päätimme että häät ovat huhtikuussa 2010 ja sitä toki seuraa törs... eikun häämatka romanttiseen Pariisiin.


"I find your lack of fa... NO HUH HUH!"

Vaikka häät vievätkin valitettavasti "jonkin verran" siitä rahasta jota vaaditaan Droidikorjaamon arsenaalin ylläpitoon aion silti jatkaa kirjoittelua jahka ehdin ja jos suinkaan keksin jotain järkeviä aiheita. Ei se aina helppoa ole mutta yritetään nyt kuitenkin. Aikomuksenani on vielä ennen joulua postata kuvapainotteinen viesti jossa kaksi Rancoria tekevät mitä osaavat parhaiten, eli pistävät kamaa päreiksi ja syövät jotain onnettomia piruparkoja.

May the win be with you!

Niin paljon klooneja...

"Kuolemaa kylvämässä yön pimeydessä..."

Sinä lyhyehkönä aikana kun olen keräillyt modernia SW kamaa olen monesti miettinyt, että kuinka helvetin monta erilaista kloonisotilasta Hasbro on oikein julkaissut? Pelkässä Clone Wars sarjassa tuntuu olevan joka toinen figuuri joku helvetin repaint tai kitbash klooni. Siihen kun lisätään vielä realistiset hahmot ja kaikki alusten mukana tulleet ukot niin päästään varmasti melko huikeisiin lukemiin!

Alunperin tein sellaisen päätöksen, että en alkaisi keräämään klooneja ollenkaan. "Joo mä pysyttelen ihan noissa Original Trilogy soltuissa, kyllä ne Stormtroopereita pitää olla" tuli joskus kaverille seliteltyä. Noh, munilleen meni sekin ja nyt minulla on kasvava määrä näitä Temuera Morrisonin äpärälapsia. Onhan tietty Galactic Marinet hienoja violeteissa takeissaan ja kyllähän ne näyttävät kovasti vintage Snowtroopereilta. Ehkä ne eivät kaikki ole ihan ankeita...


"I love the smell of napalm in the morning..."

Tänään sain lopulta hankittua jotain vähän erikoisempaa kokoelmaani noita klooneja ajatellen. Kyseessä on siis Republic Gunship Clone Wars minisarjan väreillä ja se on jumalauta iso! Tämä alunperin jonkun Amerikkalaisen kauppaketjun exclusive julkaisuksi väsätty alus on neljäs versio kyseisestä mörssäristä ja ilmeisesti suhteellisen harvinainen näillä semiarktisilla lakeuksilla. Ilman noita nurkissa lojuneita klooneja se näyttäisi suht hoopolta mutta kun sillä on ihan oma miehistönsä niin kyllä nyt passaa kylvää tuhoa!

Aluksessa on tilaa kahdelle pilotille ja ties kuinka monelle sotilaalle. Pommeja ja ohjuksia on enemmän kuin edes muistan ja matkustamon lattia irtoaa nappia painamalla helpottaen solttujen maihinnousua. Kivana mausteena näiden lisäksi on napinpainalluksella yhtä aikaa avautuvat sivuovet. Kaiken tämän kruunaa todella räheä paint job monster irvistyksineen ja tiikerinraitoineen. Nyt kun vaan keksisi että minne ihmeeseen saan tuon jättiläisen mahtumaan...

Droidikorjaamon Kirjasto #1

"Siitäs saitte!"

Sitkeähkön odottelun jälkeen samannimiseen videopeliin perustuva The Force Unleashed (Kirj. Sean Williams) ilmestyi äskettäin pokkarina. Ajatus siitä, että maksaisin jotain 20€+ peliin perustuvasta kovakantisesta versiosta tuntui jotenkin hölmöltä joten ihan mielelläni odottelin pokkaripainosta (joka maksoi Akateemisessa vajaa 9€). Sarjakuva oli jo hankittu etukäteen ja luettu muutamaan otteeseen eli tarina oli minulle jo tuttu.

Teille jotka ette tiedä mistä on kyse kerron aiheesta pähkinänkuoressa. Eli kyse on Star Wars trilogioiden väliin sijoittuvasta "multimediaprojektista" joka pyörii Darth Vaderin salaisen oppilaan Starkillerin ympärillä. Mukana kuvioissa on Starkillerin aluksen, Rogue Shadown, pilotti Juno Eclipse, tarinan alkuvaiheessa sokeutuva (ja alkoholisoituva) jedimestari Rahm Kota sekä PROXY niminen protokolladroidi, joka avustaa päähenkilöämme silloin ei yritä tappaa tätä.

Tarinan ideana on se, että Starkiller etsii Vaderin käskystä elossaolevia jedimestareita tappaakseen heidät ja lopulta, hohhoijaa, että Starkiller tappaisi Palpatinen Vaderin avulla. Eli ihan peruskauraa siis. Tässä ohessa kerrotaan myös miten kyseinen sälli on vaikuttanut Rebel Alliancen syntyyn.

Tarina on ihan hyvin kirjoitettu eikä sorru SW kirjojen pahimpiin korniuksiin kuten vaikkapa Coruscant "voi jumalauta mitä paskaa" Nights tai 90-luvun vastaava "multimediaprojekti" Shadows Of The Empire joka oli melkoista myötähäpeän riemukavalkaadia. Tässä tarinassa Leia ei sentään käyttäydy kuin kiimainen teinityttö. Häpeä, Steve Perry! Sarjakuvaan verrattuna tarina on toki moniulotteisempi ja kirjassa päästään tutustumaan kilahtaneeseen, droideja korjailevaan (kuulostaako tutulta?) jedimestariin Kazdan Paratusiin sekä alkuperäisen Death Starin orjatyöläisiin.

Vaikka tarinassa on paikoitellen pirun kova meininki, vaikkapa Raxus Primen kaatopaikkaplaneetalla tai Felucian sademetsissä, niin silti kirja ei onnistu nousemaan SW tarinoiden parhaimmistoon. Päähenkilö tuntuu ehkä pikkasen liian omnipotentilta hahmolta ollakseen uskottava Darth Vaderin rakkikoirana. Jos tyyppi voi tempaista Star Destroyerin alas taivaalta(!!!) niin miten oman mestarinsa kukistaminen voi olla enää niin vaikea homma? Ehkäpä se sitten toimii paremmin pelissä, tiedä häntä. Muutenkin tarina alkoi toistaa itseään loppua kohti.

Sivuhahmoista on vielä pakko mainita pornahtava Zabrak jedineito Maris Brood josta olisi hauska lukea enemmän. Jotenkin tämä Sith versio Aaliyah Securasta vetoaa sisäiseen teinipoikaani ja totta helvetissä hänen myöhemmät seikkailunsa kiinnostaisivat.

No mutta joo, ihan ok perushömppää kaipaaville SW faneille tätä voi hyvinkin suositella mutta muiden kannattaa ehkä odotella lokakuussa ilmestyvää kauhutarinaa Death Troopers, josta oli muutaman sivun näyte TFU:n lopussa.

P.S. Minulle saa tarjota TFU figuureja! Maris Brood ja Juno Eclipse ovat erityisesti hakusessa!