"I've just made a deal that'll keep the Empire out of here forever. "

Juhannus 2008, Pieksämäki.

Olin viettämässä avovaimoni kanssa leppoisaa jussia appiukon luona kyseisessä pikkukaupungissa kun tämä koko homma lähti taas osaltani käyntiin, tai lapasesta. Ihan miten vaan. Olimme hakemassa paikallisesta Citymarketista grillitarpeita ja muuta juhannustarpeistoa (kaljaa) kun eksyin pitkästä aikaa leluosastolle. Olin jo edellisenä jouluna ostanut sieltä alehintaan Deathstariksi muuttuvan Darth Vader Transformers robotin (aikuinen mies!) ihan vaan huvikseni, koska minulla oli mahdollisuus hankkia mokoma pöhkö esine näytille hyllyyn, joten paikka oli siltäkin osin tuttu. Nyt päädyin penkomaan näytillä olevia Star Wars figuureja ja oli pakko todeta paremmalle puoliskolle että "jumaliste, ei mun lapsuudessa tämmösiä ollu!"

Nihkeästä valikoimasta huolimatta hyllystä tarttui mukaan Pharl (eli Ralph, senkin tollo) McQuarrie ja Han Solo "with torture rack". Siis mitä helevettiä? Nämä eivät tosiaankaan olleet lapsuuteni SW figuja, ei todellakaan. Mielestäni oli to-del-la hieno homma, että McQuarrie oli viimeinkin saanut itselleen nimikkofiguurin. Onhan mies se nero kaikkien niiden vanhojen SW konseptikuvitusten taustalla.

Omituisempi silti oli Han raukka julmassa kidutustelineessään. Olihan The Empire Strikes Backissa se lyhyt kohtaus jossa sankariamme rääkättiin Bespininissä, mutta ei olisi tullut lapsena mieleenkään että moisesta olisi tehty lasten lelu. Tämä todellakin on aito post-9/11 lelu, ei epäilystäkään. Olin myyty.


"Ei ne edes kysyny multa mitään."

Tämän jälkeen keräilyhommat päätyivät osaltani ns. "helvetinmoiseen nousuun" ja aloinkin satsata yhä enemmän rahaa, jep jep, lelujen ostamiseen. Kai kyseessä oli jonkinlainen "otetaan vahinko takaisin" tyyppinen ratkaisu mutta mitäs sitten, aikuinen mies laittaa rahansa mihin haluaa. Ainakin siltä tuntui, kun koko loppukesän irtofiguureja kerättyäni löysin itselleni ihka aidon AT-AT aluksen jota olin hingunnut jo lapsesta asti. Itselläni ei sellaista lapsena ollut eikä kenelläkään kaverillakaan, sen verran harvinainen se oli jo pentuna ja kun näin sen viime elokuussa Pop Antikin ikkunassa päätin että TOI ON SAATAVA. Ja sainhan minä.

Pakko myöntää, että olihan se aika visvaisessa kunnossa vuosien varastoinnin jälkeen ja puuttuihan siitä kaikki tykit jne härpäkkeet mutta mitäs sitten, nyt minulla sentään oli sellainen! Ei pidä antaa pikkuasioiden hämätä. Kannettuani sen kotiin vietin railakkaat pari tuntia avopuolisoni Paulan ja ystävämme Antin kanssa alusta puunatessa ja hienohan siitä tuli. Palpatine olisi ylpeä!

"Tulta munille, saatana!"

Siitä se sitten lähti ja hauskaa on ollut koko rahan edestä.