Kauan sitten Kuusankoskella...

Ensimmäinen Star Wars figuuri jonka sain äitiltäni oli Boba Fett joskus 25 vuotta sitten. Muistan kun istuin auton takapenkillä ja hypistelin juuri paketista otettua Bobaa mölistessäni jotain käsittämättömyyksiä hänen riesakseen. Taisimme olla matkalla Kouvolasta Kuusankoskelle juuri sillä hetkellä. Jännä juttu mitä kaikkea sitä lapsuudestaan muistaakaan.

En alunperin tajunnut hahmosta juuri mitään muuta kuin sen, että kyseessä oli jonkinlainen roisto ja sitämyöten tosi kova jätkä. Tämä oli siis kauan ennen mitään Expanded Universe säätöjä joissa Bobasta tehtiin pikkasen liian arkipäiväinen minun makuuni. Boban ase oli samanlainen kuin Stormtrooperilla joten joku yhteys niillä oli pakko olla, eikö? Tyypin kypäräkin oli varsin pahaaenteilevä ja taisi se sarjiksissakin tehdä kaikenlaista pahaa... Omistan edelleen saman Boba Fettin ja tunnistan sen muiden joukosta sen perusteella miten sen maali on kulunut pois. Pyssykin on tallella!

Siitä se villitys sitten lähti ja jossain vaiheessa pääsin katsomaan jopa ne elokuvatkin. Sarjiksiakin tarttui haaviin kaikkien perinteistä Hämähäkkimiesten jne. lisäksi. Figuureja sain lisää ja jossain vaiheessa porukat lahjoivat minua aluksilla kuten AT-ST jonka toimme Englannista. Minulla taisi olla pentuna n. 30 "ukkelia" ja muutama alus, eli ihan jees saldo. Sitten tuli teini-ikä ja lelut vaihtuivat sähkökitaraan ja angstaamiseen.

Tässä vaiheessa suurin osa heittää lelunsa kirpparille ja unohtaa koko homman ja niin tein minäkin sillä erotuksella, että Star Wars ukkojen piti jäädä. Äiti käski! Mietin että joo, onhan nämä ihan kivoja mutta mitä mä nyt näillä enää teen? "Kyllä sä nyt säästät ne, ne voi olla arvokkaita joku päivä" äitini sanoi ja homma oli loppuunkäsitelty.

Seuraavat n. 15 vuotta kokoelmani sitten vietti hiljaiselämää kirjahyllyni päällä massiivisen Rebel Transportin sisuksissa. Toki leffoja tuli edelleen diggailtua ihan pirusti mutta lelujen keräily ei siinä iässä tuntunut kovin coolilta harrastukselta. Aina välillä esittelin kokoelmaani nostalgiamielessä kavereilleni ja kerran ostin jopa satsin figuja eräältä samaan aikaan kanssani Lahden Kansanopistossa opiskelleelta pahanhajuiselta nörtiltä. Reilun kymmenen figun satsi maksoi minulle jotain 20 markkaa ja sisältä löytyi mm. hyväkuntoinen Yakface... Ei hullumpi saalis, mutta harrastus pysyi edelleen jäissä kunnes viime juhannuksena...